Piha on autio ja hiljainen, vain tuuli hiljaa huokailee. Täällä on luonnonrauhaa jos missä. 

Vesi liplattelee rannassa, vielä ei jää ole ottanut laineista yliotetta.

Hengitän raikasta marraskuun ilmaa ja mietin. On niin kaikenlaista tässä menossa.

Vielä on aikaa lepäillä ja kerätä voimia, mutta kohta alkaa taas työt. Sairausloma loppuu, toipuminen on alkanut käsileikkauksen jälkeen…nyt pitäisi pikaisesti saada paikat kuntoon ja lippu korkealle.  Ja pakkohan se on, elämä on taas selkiintynyt raiteilleen. 16 vuotta olen salaa toivonut tätä yllättävää käännöstä, monta unetonta yötä olen viettänyt ja miettinyt asiaa. Ja jes nyt kävi niin, että sain toivomukseni toteutumaan!

Olen siis erittäin onnellinen saadessani tällä viikolla oikeudet omistaa oma rakas vanha kotitaloni täällä maalla.

Järven rannalla mökkini seisoo...trallalallaaa... Tästä se alkaa!